maanantai 30. lokakuuta 2017

Matkalaukun tarina


Maanantaiaamun hyvän huomenen toivotukset täältä hiljaisuuden keskeltä.
Kaksi nuorinta lasta nukkuu vielä.
On rauha maassa.

Tässä istun olohuoneessa höyryävän kuuma glögimuki seuranani
ja ihastelen ikkunasta avautuvaa talvista maisemaa.
Yöllä on satanut lunta.
Puhtaanvalkoinen harsolumipeite on kietonut tienoon pehmeään syliinsä.

Ensilumi.
💙



Aamu valkenee hitain askelin tähän aikaan vuodesta.
Hämäränsininen maisema ja pihapiiri kätkevät vielä sisäänsä tämän päivän vaiheet
kuten tuo vanha matkalaukku kaikkien niiden kymmenien ja taas kymmenien tarinoiden vaiheet, 
joita se on ikänsä aikana nähnyt.

Joskus olisi mukava kurkistaa oman elämänsä matkalaukkuun
ja nähdä ennalta edes pieni häivähdys tulevien päiviensä askelista.

Tulevaisuuteen ei voi kuitenkaan nähdä, 
mutta menneeseen elämään voi ajatuksissa ja muistoissa palata.




Tämän laukun tarinat ovat kuljettaneet vuosikymmenten takaisiin, 
kiehtoviin tarinoihin isäni suvun vaiheista.

Laukku on nähnyt Suomen sotavuosien jälkeisen kurjuuden,
seilannut 1950-luvulla Atlantin valtameren yli suuressa höyrylaivassa muuttomatkalleen lähteneiden
sukulaisteni mukana, kulkenut hevoskyydeillä, autojen takakonteissa, linja-autojen 
ja lentokoneiden ruumassa pitkin Amerikan mannerta aina 2000-luvulle saakka 
ja päätynyt lopulta lapsuudenkotini vintille, josta se pari viikkoa sitten löysi tiensä meille.




Matkalle lähtiessä sen sisälle on pakattu tärkein ja välttämättömin omaisuus ja toivottu, 
että laukku kulkeutuisi perille kulloiseenkin määränpäähänsä ehjänä ja elinvoimaisena.
Se on nähnyt matkallaan monenlaisia elämänkohtaloita,
köyhyyttä ja vaurautta, iloa ja surua. 
Elämän monenkirjavuutta.




Samalla tavoin kuin elämä on jättänyt matkalaukkuun jälkiä, 
myös meihin ihmisiin niitä jää, kun kuljemme myrskyssä ja tyvenessä

Pienet pintaruhjeet, naarmut, leimojen ja osoitetarrojen vereslihalle repimä pinta
saattaa näyttää normaalilta kulumalta, asiaan ja elämään kuuluvalta, kiehtovaltakin,
mutta onkin todellisuudessa syviä kolhuja ja haavoja täynnä.

Kovettuneen kuoren sisälle on helppo kätkeä koko elämän kipujen taakka
ja sulkea lopulta kansi pitämään kaikki koettu visusti piilossa.
Silloin tarvitaan sanoja, jotka eivät lyö, eivät satuta sisintä.
Särkyneet tarvitsevat suojan, jonka hoivassa kaikkein murtuneimmatkin eheytyvät.
Särkyneet tarvitsevat vastaanottavaista, avointa ja herkkää katsetta.
Että luottamus syntyisi ja kipujen taakka saisi keventyä.

💛

"Ei ehkä yhtään enempää
kuin pienen hymyn verran.
Ei ehkä yhtään vähempää
kuin vilkaisu sydämeen,
vain kerran.

Ei ehkä yhtään enempää
pystykään antamaan,
mutta se voi jo riittää
saamaan toisen siivet kantamaan."


Pidetäänhän huolta lähimmäisistämme. 

Näissä ajatuksissa täällä, tänä lokakuisena maanantaina.

-Kaaru-

22 kommenttia:

  1. Kauniisti taas kuvailtu ja kirjoitettu ❤ Auringon pilkahduksia tähän alkaneeseen viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eerika 😙

      Ilon ja valonpilkahduksia sinullekin tämän viikon voimavaraksi. 😙❤

      Poista
  2. Niin kauniisti kirjoitit. Elämä jättää ruhjeita, joskus syviäkin, vaikka emme niitä haluaisikaan. Pidetään huolta toisitamme.
    Ja, oikein ihanaa alkanutta viikkoa!

    unelmoidenhaaveillen.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on myrskyä ja tyventä. Joskus se kolhii niin, ettei ruhjeistaan meinaa parantua. Ja vaikka haava paranisikin, arpi siitä saattaa jäädä sielun syvimpiin sopukoihin loppuelämäksi.

      Pyyteetön lähimmäisenapu ja huolehtiminen on jalointa, mitä ihminen voi tehdä. ❤

      Ihanaa tätä viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitat! <3
    Onpa kiva omistaa tuollainen aarre, jonka historia on tuttu!
    Mukavaa viikkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari 😙

      Nämä ajatukset kumpusivat tuota vanhaa, ajankolhimaa matkalaukku katsellessani. 💛 Se on aarre, joka kätkee sisälleen tarinoita, joita on ihana kertoilla omille lapsille. Niiden tarinoiden myötä ymmärrys menneitä sukupolvia kohtaan lisääntyy ja avautuu. Tärkeä osa sitä sukupolvien ketjua, jota mekin nyt elämme. ❤

      Kaunista viikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Ihanat kuvat jälleen ja ajatuksia herättävä teksti.
    Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marliska 😙

      Enemmän meidän tulisi lähimmäisistämne huolta kantaa, heitä kannatella ja rohkaista eteenpäin karikoiden tullessa. ❤

      Kaunista viikkoa sinullekin!

      Poista
  5. Kaunis kirjoitus ja ihanat kuvat! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu 😙

      Ihanaa tätä viikkoa myös sinulle!

      Poista
  6. Suloisen kaunis postaus.. Niin ihanat kuvat😍 Tuo laukku onkin melkoinen aarre..Mukavaa alkanutta viikkoa❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle 😙

      Minä tykkään, että huonekaluilla ja esineillä on jokin tarina. Että niiden lähihistoria on tuttu. Sellainen tavara on kuin osa meitä. ❤ Tämä matkalaukku on yksi niistä aarteista, joista en koskaan luovu.

      Ihanaa pakkasviikkoa sinullekin!

      Poista
  7. Nyt, jos koskaan toivoisin, että matkalaukku osaisi puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sitä usein toivonut, kun olen pysähtynyt katselemaan tuota ajankolhimaa yksilöä. Sillä olisi paljon kerrottavaa, aivan varmasti. ❤

      Poista
  8. Hyvä vertaus, kaunis kirjoitus. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raisa 😙

      Mukavaa talvista viikkoa sinulle!

      Poista
  9. Kauniita sanoja ja ajatuksia.
    Vanha matkalaukku kätkee satoja tarinoita sisälleen.

    Lempeää kurpitsajuhlaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna 😙

      Niin se kätkee. Miten paljon sillä olisikaan kerrottavaa, jos se puhua osaisi. Niitä tarinoita ei varmasti kyllästyin kuuntelemaan. Ne opettaisivat paitsi elämästä, antaisivat myös tarpeellista peilauspintaa omaan elämään. ❤

      Ihanaa tätä viikkoa sinullekin!

      Poista
  10. Mahtava löytö lapsuudenkodista, niin kaunis sisustuselementti. Mitäpä ajattelit sinne säilöä? Minulla on yhdessä vanhassa matkalaukussa lankoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat matkalaukut ovat kyllä kauniita. Varsinkin nuo oikeasti vanhat pahviset. 😍

      Tällä hetkellä laukku on olohuoneen puusohvan alle ja kätkee sisälleen usean vuosikerran erilaisia sisustuslehtiä. Lankojakin sinne mahtuisi kyllä melko läjä! Tuo on kyllä oiva tavaransäilytyspaikka. 😊

      Poista
  11. Aivan ihanasti kirjoitettu! <3 Minun lapsuuskodissani oli samanlainen matkalaukku aikanaan.

    Suvi
    tuulenlaulu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi! 😙

      Nämä ajatukset kumpusivat tuona maanantaiaamuna, kun istuin hiljaisessa talossa ja katselin reissuissa "rähjääntynyttä" matkalaukkuvanhusta ja ulkona ikkunasta avautuvaa puhtaanvalkoista maisemaa. Kuin kaksi vastakohtaa siinä rintarinnan. Toinen uusi ja puhdas, toinen elämää nähnyt ja kokenut. Siitäpä se ajatus sitten lähti.

      Nuo vanhat pahviset laukut ovat ihania ja varmasti juuri sitä ikäluokkaa, että niitä löytyy "jo hyvään ikään" ehtineiden suomalaisten kotoa. Kauniita sisustuksellisia yksityiskohtia tämän päivän koteihin. ❤

      Poista