maanantai 13. marraskuuta 2017

Ajatuksenlentoja


Syystalvi on täällä.
Vuoroin satelee vettä, vuoroin räntää, luntakin.
On kosteaa ja kylmää, vaikka lämpötila on pysytellytkin pääasiassa plussan puolella.
Yhä useammin tekee mieli hakeutua lämpöisen takkatulen ääreen,
kääriytyä vilttiin ja vetää villasukat jalkoihin sisällä ollessa.




Viimeiset kaksi viikkoa ovat verottaneet voimia eri tavalla kuin normaalisti.
Me olemme olleet sairaina. 
Pahin vaihe on nyt kuitenkin jo takanapäin ja arki alkaa saada tutun sävelen.
Ja me äänemme takaisin. 

Pienistä asioista sitä osaa taas nauttia ja iloita.
Olla terveydestään kiitollinen.
Sillä lahjaa se on.
💜



Olen poltellut kynttilöitä viikon jokaisena päivänä iltapäivän
 hämärästä iltamyöhään saakka niin ulkona kuin sisälläkin.
Niiden pehmeä valo kantaa pimeimmän ajanjakson yli.
Herkästä valosta syntynyt tunnelma rauhoittaa mielen ja
saa ajatukset hiipimään joulun odotuksen juhlaan.

Ajatuksenani on ollut koota blogiini joulukalenterin muodossa kauneimpia ja herkimpiä joululauluja ja -runoja, mutta saa nähdä, ehdinkö sitä vielä tänäkään vuonna toteuttamaan.
Kovin on kiireinen loppuvuosi edessä.

Seuraava postaus on kuitenkin omistettu blogini jouluiselle synttäriarvonnalle, 
jonka jo viime postauksessa lupasin järjestää.
Sen myötä taitaa alkaakin tässä blogissa joulun todellinen odotus.
Ihanaa vuodenaikaa elämme!
💜

Marraskuisen viikon iloa Sinulle.
💛

-Kaaru-

tiistai 31. lokakuuta 2017

Tunikoita ja leggingsejä



Menneillä viikoilla olen tehnyt jokavuotista inventaariota puuttuvista 
lastenvaatteista ja huomannut taas sen kuinka nopeasti lapset kasvavat.
Kesän aikana miltei kaikki pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet olivat käyneet pieniksi, 
joten nyt syksyn tullen täytyi jälleen laatia lista puuttuvista vaatekappaleista 
ja ryhtyä vaatekaappien täydennyspuuhiin. :)

Aikaa ja rahaa säästääkseni kolusin ensimmäiseksi läpi vuosien aikana 
kertyneen kangasvarastoni sillä ajatuksella, josko sieltä löytyisi 
sopivanlaisia kankaita, joista vaatetta lapsille ommella.

Ja sieltähän löytyi!





Eipä siis tarvinnut kuin kaivaa ompelukone ja saumuri esille 
ja ryhtyä ompelupuuhiin.






Siistimmän vaatteen tarpeeseen syntyi kukallinen trikootunika ja vaaleat neulosleggingsit.
Samaisella kaavalla olen ommellut tunikoita aiemminkin, mutten muistanut, että kaavassa on
minun makuuni vähän turhan avara pääntie. Tuo unohdus harmittaa nyt, 
mutta täytyy korjata unohdus seuraavalla kerralla ;)

Viisivuotias käyttäjä oli tunikaansa kuitenkin oikein tyytyväinen,
eikä meinannut malttaa odottaa sen valmistumista.

Ja kun se sitten valmistui, hän nukkui tunika päällään seuraavan yön.
Rakas pieni prinsessani.
💛






Tähän puseroon käytetty lila trikookangas sai lojua kangaskaapin perimmäisellä hyllyllä
 usean vuoden ajan, sillä väri ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan sellainen, 
kuin se tietokoneen ruudulla silloin taannoin näytti. 

Siihen ihastui kuitenkin viisivuotiaani ikihyviksi, joten puseroksihan se sitten muuttui.
Etukappaleen röyhelöt ja hieman pussitetut hihansuut saavat aikaan suloisen tyttömäisen vaikutelman. Kaavasta taisi tulla yksi uusimmista lempikaavoistani. ;)

Puseron kaveriksi ompelin kuviolliset perusleggarit, joille on käyttöä aina.
Ainakin meillä, sillä tyttöset eivät oikein minkäänlaisia muita housuja suostu yllensä pukemaan. ;)
Eipä silti, monikäyttöisiähän ne ovatkin.
💜





Tilkkulaatikosta löytyi puolestaan sopivan kokoisia palasia rusettipantoihin, 
joita ompelin eri väreissä puolenkymmentä. 
Niitä ei kuitenkaan enää tähän kuvaushetkeen löytynyt muita kuin tuo vaaleanpunainen, 
taisivat olla isommilla tytöillä heti käytössä koulussa tänään. ;)

Muutamia perusvaatekappaleita, pipoja ja ommeltuja lapasia on vielä paininjalan alla tulollaan, joten 
ehkäpä näillä ja kaupasta löytyneillä muutamilla muilla vaatekappaleilla pärjäillään taas vähän aikaa.

***   ***   ***

Blogini synttärit ovat pian.
 Sen kunniaksi ajattelin järjestää blogissani arvonnan,
joka käynnistyy mahdollisesti jo ihan näinä lähipäivinä.
Olkaahan kuulolla.
💜

Pakkastiistain tunnelmaa sinulle!


-Kaaru-



Ompeluksissa käytetyt kaavat:

Kukallinen tunika: Pansy Flower, Ottobre 1/2012
Lila pusero: Pretty Basic, Ottobre 6/2013
Leggingsit: Segment, Ottobre 4/2013

maanantai 30. lokakuuta 2017

Matkalaukun tarina


Maanantaiaamun hyvän huomenen toivotukset täältä hiljaisuuden keskeltä.
Kaksi nuorinta lasta nukkuu vielä.
On rauha maassa.

Tässä istun olohuoneessa höyryävän kuuma glögimuki seuranani
ja ihastelen ikkunasta avautuvaa talvista maisemaa.
Yöllä on satanut lunta.
Puhtaanvalkoinen harsolumipeite on kietonut tienoon pehmeään syliinsä.

Ensilumi.
💙



Aamu valkenee hitain askelin tähän aikaan vuodesta.
Hämäränsininen maisema ja pihapiiri kätkevät vielä sisäänsä tämän päivän vaiheet
kuten tuo vanha matkalaukku kaikkien niiden kymmenien ja taas kymmenien tarinoiden vaiheet, 
joita se on ikänsä aikana nähnyt.

Joskus olisi mukava kurkistaa oman elämänsä matkalaukkuun
ja nähdä ennalta edes pieni häivähdys tulevien päiviensä askelista.

Tulevaisuuteen ei voi kuitenkaan nähdä, 
mutta menneeseen elämään voi ajatuksissa ja muistoissa palata.




Tämän laukun tarinat ovat kuljettaneet vuosikymmenten takaisiin, 
kiehtoviin tarinoihin isäni suvun vaiheista.

Laukku on nähnyt Suomen sotavuosien jälkeisen kurjuuden,
seilannut 1950-luvulla Atlantin valtameren yli suuressa höyrylaivassa muuttomatkalleen lähteneiden
sukulaisteni mukana, kulkenut hevoskyydeillä, autojen takakonteissa, linja-autojen 
ja lentokoneiden ruumassa pitkin Amerikan mannerta aina 2000-luvulle saakka 
ja päätynyt lopulta lapsuudenkotini vintille, josta se pari viikkoa sitten löysi tiensä meille.




Matkalle lähtiessä sen sisälle on pakattu tärkein ja välttämättömin omaisuus ja toivottu, 
että laukku kulkeutuisi perille kulloiseenkin määränpäähänsä ehjänä ja elinvoimaisena.
Se on nähnyt matkallaan monenlaisia elämänkohtaloita,
köyhyyttä ja vaurautta, iloa ja surua. 
Elämän monenkirjavuutta.




Samalla tavoin kuin elämä on jättänyt matkalaukkuun jälkiä, 
myös meihin ihmisiin niitä jää, kun kuljemme myrskyssä ja tyvenessä

Pienet pintaruhjeet, naarmut, leimojen ja osoitetarrojen vereslihalle repimä pinta
saattaa näyttää normaalilta kulumalta, asiaan ja elämään kuuluvalta, kiehtovaltakin,
mutta onkin todellisuudessa syviä kolhuja ja haavoja täynnä.

Kovettuneen kuoren sisälle on helppo kätkeä koko elämän kipujen taakka
ja sulkea lopulta kansi pitämään kaikki koettu visusti piilossa.
Silloin tarvitaan sanoja, jotka eivät lyö, eivät satuta sisintä.
Särkyneet tarvitsevat suojan, jonka hoivassa kaikkein murtuneimmatkin eheytyvät.
Särkyneet tarvitsevat vastaanottavaista, avointa ja herkkää katsetta.
Että luottamus syntyisi ja kipujen taakka saisi keventyä.

💛

"Ei ehkä yhtään enempää
kuin pienen hymyn verran.
Ei ehkä yhtään vähempää
kuin vilkaisu sydämeen,
vain kerran.

Ei ehkä yhtään enempää
pystykään antamaan,
mutta se voi jo riittää
saamaan toisen siivet kantamaan."


Pidetäänhän huolta lähimmäisistämme. 

Näissä ajatuksissa täällä, tänä lokakuisena maanantaina.

-Kaaru-

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syyslomaterveisiä


Menneellä viikolla vietimme syyslomaa.
Loman alkajaisiksi ajelimme lapsuuden maisemiini Pohjois-Karjalan sydämeen.
Saimme viivähtää rakkaissa, muistojen täyteisissä maisemissa pari päivää
ja olla vanhempieni luona.



Miten rakkaaksi tuo kotipaikka onkaan vuosien saatossa tullut.
Sama turvallinen lapsuudenkoti, 
sama kaunis pihapiiri ja rakkaat vanhemmat siellä tervehtimässä meitä.
Lämmöllä ja ilolla ottamassa vastaan.
Tutut huonekalut ja esineet puhumassa omaa muistojen kieltään,
huokuen levollisuutta, lohdutusta ja rauhaa.
Miten siellä onkin aina niin hyvä olla.
💛




Muistan kuin eilisen päivän, kun vuosia sitten kotoa pois muuttaessani isä sanoi: 
"Kaaru, pidäthän aina kodin kynnyksen matalana", tarkoittaen, että kotiin olet aina ja 
kaikissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa rakkaasti tervetullut.
Miten paljon se silloin lämmittikään nuoren tytön sydäntä ja 
miten paljon se lämmittää sydäntä yhä.
Että kotiin, turvapaikkaan, saa ja voi yhä mennä. <3

Rakas koti, jossa rakkaat vanhemmat odottavat, 
huolehtivat ja ajatuksin kantavat silloinkin,
kun emme siellä ole.




Alkuviikosta lapsuuden maisemat muuttuivat tuoreammiksi muistojen maisemiksi.
Loppulomamme vietimme omalla mökillämme keskellä erämaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Aurinkopäivistäkin saimme nauttia ja syksyisen karusta pohjoisen luonnosta.
Syksy oli edennyt jo pidemmälle siellä kuin meillä täällä kotosalla, järvien sylissä.
Puut olivat pudottaneet ruskankirjavat lehtensä ja nuokkuivat nyt hiljaisina
ja alastomina loppusyksyn maisemaa vasten.




Kuljin tutuissa maisemissa lokakuinen auringonlämpö poskipäilläni.
Miten erilainen tuo tuttu maisema olikaan eri vuodenaikoina.
Vain pari kuukautta sitten samalla rantatörmällä istuessani 
koko luomakunta loisti täyteläisyyttään,
oli tuoksuja ja valoa täynnä.

Nyt kaikki oli riisuttua.




Pohjoisen kesä on kuin lyhyt, ohikiitävä hetki.
Parissa-kolmessa kuukaudessa näyttäytyy koko luonnon elämänkaari keväästä syysehtooseen.
Jokainen vuodenaika puhuu omalla kauniilla tavallaan luonnon kiertokulun eri vaiheista.
On aika puhjeta kukkaan ja on aika lakastua.
Kaikella on oma aikansa, myös luonnossa.
 
Lokakuisella, 
riisutulla rannalla lohdutti sydämeen piirtynyt muistikuva siitä,
mitä kaikkea kaunista on taas edessäpäin, 
kun lumi peittää alleen kaiken harmaan.




Sitä ajatusta vahvistivat myös tähdet, 
jotka syttyivät tummuvalle iltataivaalle kirkkaina ja kimmeltävinä.
Taivas oli niin kuulas, että sen kantta vasten saattoi erottaa linnunradankin!
Tähdet tuikkivat vierivieressä, kuin lämpöä toisistaan hakien.
Oli tulossa pakkasyö, ensimmäinen tälle syksyä.
Pilvet väistyivät ja hopeinen kuu nousi taivaalle valaisemaan tienoota.
Kylmyys pureutui syvälle luihin saakka, mutta sisällä mökissä oli lämmin.
Takkatulen loimotukseen oli hyvä ummistaa silmänsä.

**  **  **

Syysloma oli myös yhdessäoloa ystävien kanssa.
Kyläilyä puolin ja toisin.
Ajatusten jakamista, rinnalla kulkemista.
Ihania, mieliinpainuvia hetkiä rakkaaksi tulleiden ihmisten kanssa.
 Kiitos teille, että olette!
💛💜💛

Huomenna arki alkaa taas.
Tuntuu ihan mukavalta palata arjen rutiineihin.
Loma on tehnyt tehtävänsä.
💛 

 Iloa ja valoa uuteen viikkoosi!


-Kaaru-

torstai 12. lokakuuta 2017

Lokakuisia ajatuksia sekä neulotut tyynynpäälliset



Lokakuu on ollut sateinen ja harmaa.
Monta päivää olen odotellut pilvien väistymistä auringon tieltä, 
valoa ja poutapäiviä.

Ihan on ollut jo ikävä syksyistä taivaansineä ja
 kuulaiden syyspäivien mahdollistamia touhuja pihalla. 
Niin paljon olisi vielä kaikenlaista tehtävää ennen kuin talvi ottaa huomaansa 
syksyn riisuman pihamaan.




Toisaalta syksyn hämärät päivät, 
pimenevät illat ja lämmin kynttilätunnelma ovat luoneet ihanat,
tarpeelliset puitteet kiireen hidastamiselle. 
Sateiset päivät ovat suorastaan pakottaneet istahtamaan alas, 
katselemaan ympärilleen ja kuuntelemaan itseään. 

Se on ollut hyvä muistutus itselleni siitä, 
ettei aina tarvitse olla tehokas ja aikaansaava. 
Välillä on ihan tarpeellista hidastaa tahtia. 
Pysähtyä olennaisen äärelle. 

Silloin kykenee voimaantumaan paremmin niistä asioista, 
jotka tuottavat itselle mielihyvää.




Sellaiset käsityöt, 
joiden tekemiseen ja valmistumiseen ei ole sisältynyt paineita tai odotuksia, 
ovat tuottaneet itselleni aina suurta iloa.




Sellaisia käsitöitä ovat olleet nämäkin tyynynpäälliset, 
joiden valmistumiselle en asettanut takarajaa silloin, kun ne aikanaan aloitin.
Niitä on neulottu hellyydellä ja hartaudella kerros tai kaksi kerrallaan aina silloin, 
kun se on tuntunut mukavalta ja ajankohta sopivalta.

Miltei huomaamatta ne sitten valmistuivat näinä lokakuisina sadeiltoina,
kun oli aikaa neuloa, oli aikaa antaa tilaa käsitöille.

Niistä tuli lämpöiset ja muhkeat.
Sellaiset, joiden suloiseen pehmeyteen on turvallista päänsä painaa.
💜



Lopullista sijoituspaikkaa tyynyille miettiessäni, 
sommittelin samalla asetelmaa syyskukista, 
jollainen on ollut ajatuksissa rakentaa porraspieleen syys-talvikaudeksi.

Kaivelin kaappien kätköistä esille lyhtyjä ja kynttilöitä ja 
kävin ulkoa sisälle kohta kolme viikkoa sitten sitomani calluna-tammenlehtikranssin. 
Hieman ovat tammenlehdet päivien kuluessa nahistuneet, 
mutta muutoin kranssi on säilynyt ihmeen hyvänä.

Ehkäpä tästä asetelmasta löytyy elementtejä porraspieleen koottavaan asetelmaankin.

💜💜💜

Loppuviikon ja edessä häämöttävän viikonlopun iloa
sekä mukavaa ja rentouttavaa syyslomaviikkoa sinulle, jolla loma pian alkaa.
💛


-Kaaru-


p.s Valkoinen tyyny neulottu oman ohjeen mukaan pidennetyllä helmineuleena, koko n.40x40cm.
Harmaan tyynyyn ohje löytyy puolestaan kirjasta: 
Tyynykirja, virkkaa, kirjo ja neulo 68 hurmaavaa ja hauskaa tyynyä.
Sen koko on n.40x55cm

Lankoina käytetty Novitan vaaleanharmaata sekä valkoista merinovillaa.

torstai 5. lokakuuta 2017

Pallovalosarjoja (DIY)




Meidän kylällä alkoi tänä syksynä Pellavasta betoniin- käsityöpiiri.
Ryhmä on tarkoitettu kaikenikäisille naisille eikä mukaan 
pääsemiseksi tarvinnut olla erityisen kokenut käsitöiden tekijä. 

Käsityöpiirin ideana on kokeilla erilaisten pehmeiden ja kovien materiaalien työstämistä 
ja tehdä jokaisella kerralla jotain pientä kaunista kotiin tuomisiksi tai lahjaksi annettavaksi.

Tykkään niin paljon tuollaisesta matalan kynnyksen harrastuksesta, jossa yhdessä tekeminen sekä ajatusten ja ideoiden vaihtaminen ovat tärkeämmässä roolissa kuin työ itse.
Erityisen mukavaa on päästä kokeilemaan monia sellaisia pieniä käsitöitä, 
joiden tekemiseen ei täällä kotona ole aikaa tai mahdollisuutta.




Parilla viimeisimmällä kerralla olemme tehneet syksyn tunnelmaan ihanasti sopivia pallovaloja ja valokransseja. Usein on ollut näitäkin ajatus tehdä täällä kotona, mutta pienten apukäsien ja työn sotkevuuden vuoksi olen luopunut ajatuksesta melko pian.




Ensimmäiset pallot tein paperinarusta, joiden tekemiseen ei kauan mennyt.
Kieputin puhallettujen vesi-ilmapallojen ympärille liima-vesiseoksessa (1:2) uitettua paperinarua sikin sokin pari-kolme kerrosta, jonka jälkeen nostelin pallot tasaiselle alustalle kuivumaan.

Yhden yön yli kuivuttuaan pallot olivat kovettuneet, joten sisällä olevat ilmapallot sai puhkaista.
Tämän työvaiheen tein kotona lasten kanssa, ja voi sitä ilon ja riemun määrää, kun pääsivät vuorotellen palloja poksauttelemaan! :D

Tämän jälkeen pallot olivat valmiit ripustettavaksi valosarjaan, 
jonka nappasin eurolla mukaan Tokmannilta.
Lopputulos on edullinen ja kaunis.




Toisen pallovalosarjan tekemiseen meni aika paljon enemmän aikaa kuin ensimmäisen,
sillä nämä söpöt pienet pallot syntyivät virkkaamalla. 

Kaikkein eniten päänvaivaa näiden työstämisessä tuotti ohut, merseroitu lanka, 
joka osoittautui kovin liukkaaksi ja meinasi karkailla sormien välistä tämän tästä.
Kaikesta huolimatta pallot valmistuivat, jotka kovetin samalla tavoin kuin paperisetkin pallot.

Erittäin selkeä, kuvallinen ja sanallinen ohje näihin pallovaloihin löytyy 

Näistä tuli sellaiset pallovalot, joita voisi tuijottaa aina vaan.
Pienet lamput loistavat kuin tähdet pallojen sisällä 
ja lempeä valo siivilöityy verkkomaisen pinnan läpi somasti.




Lokakuun ensimmäinen viikko on tullut loppupuolelleen.
Vuodenaikaan nähden on ollut verrattain lämmintä, joskin kovin tihkusateista.
Sateista huolimatta vuoden tunnelmallisimmat kuukaudet ovat edessäpäin.
Pimenevät illat tuovat omat ihanat hetkensä tähän vuodenaikaan.




Tänään keräsin viimeisiä kukkivia kultapalloja sisälle maljakoihin valoa ja 
värienergiaa tuomaan syksyn yhä vain syveneviin ja pimeneviin iltoihin.

Pitkä on ollut ilo näistä kukkijoista.
Vielä hetken aikaa ne ilahduttavat tuossa laukun sisällä maljakossa.
jonka jälkeen niiden valon ja värin korvaavat kynttilät ja tunnelmavalot.
Sitten on aika heittää viimeiset jäähyväiset kesälle ja ryhtyä tähyilemään
vajaan kolmen kuukauden päähän, jouluun.
💕


Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!
Iloitsen teistä jokaisesta yhdessä ja erikseen.

Syysiltojen tunnelmaa Sinulle, blogini lukija.
💛

-Kaaru-

torstai 28. syyskuuta 2017

Syyskranssi ja muita syksyisiä puuhia




Tällä viikolla olen taas ihmetellyt ajan kulkua.
Tuntuu, että ihan äsken istuin puutarhassamme tämän samaisen pöydän ääressä
ja ihastelin valtavalla voimalla jokapuolelle puskevaa keväistä vihreyttä.
Nopeasti vaihtui taas kevät kesäksi ja kesä syksyksi.

Ruskankirjava, ympäröivä luonto hehkuu syyskuun lopun iloa ja valoa.
Syysasuun pukeutuneet puut loistavat kuin katulyhdyt hämärtyvinä iltoina.
Yhdessä ja samassa puussa näyttäytyvät sateenkaaren kaikki värit ja sävyt.
Se ihastuttaa ja ihmetyttää!

Kaunis on tämäkin vuodenaika.
💛



Tällä viikolla on ollut ihanan lämpimiä syyspäiviä.
Elohopea on kivunnut jopa kahdenkymmenen asteen tienoille,
aurinko paistanut kirkkaansiniseltä taivaalta 
ja linnut laulaneet kuin kesällä!
Lämpimät ilmat ovat houkutelleet pihalle puuhastelemaan.




Perennapenkkiä siistiessäni naapuri tuli ja yllätti parilla kopallisella omenoita.
Näistä makeista ja mehukkaista syyslajikkeista tein mehua ja uunihilloa.
Samalla keräsin viimeisiä syyskukkijoita kimpuiksi maljakoihin sekä kranssitarpeiksi.





Kuin jäähyväisiksi kesälle, sidoin luonnosta ja puutarhasta löytyneistä 
kukista, marjoista ja lehdistä värikkään syyskranssin.
Sidoin kranssipohjan päälle vuoroin kesän ja syksyn värejä sekä elementtejä niin, 
että sain valmiissa kranssissa näyttäytymään vuodenkierron kaikki värit 
keväästä myöhäiseen syksyyn.

Eihän tämä kranssi varmaankaan kauan kestä, 
mutta tärkeintä tässä olikin tekemisen tuoma ilo ja oma, 
rauhallinen hetki arkisten kiireiden keskellä.





Syyskuisessa, ohikiitävässä hetkessä oli läsnä monenlaiset tunteet:
haikeus ja kiitollisuus menneestä kesästä ja sen ihanista hetkistä, 
ilo tästä syksystä ja sen mukanaan tuomista monista mukavista asioista 
sekä hauras toive siitä, että talvi kulkisi jälleen kevääseen ja kesään
ilman suurempia matalapaineen aikoja.





Kranssi päätyi lopulta pihavajan oveen, 
jossa se tuokoon syysiloa niin kauan kunnes lakastuu 
ja kuihtuu pois yhdessä maahan pudonneiden syksyn lehtien kanssa.


Syyskuun lopun kuulakkaita päiviä ja elämän pieniä ilonhippusia Sinullekin!
Tartutaan hetkiin, ohikiitäviin ja kauniisiin.
💛💛💛

-Kaaru-

perjantai 22. syyskuuta 2017

Kesälomamuistoja osa 2/2: Lapin taikaa




Heinä-elokuulle ajoittunut kesälomamme kulki 
Länsi-Suomen rannikkoseuduilta kohti pohjoista Suomea.
Vehreä, runsas ja monimuotoinen luonto muuttui vähitellen 
karummaksi ja avarammaksi.




Matkalla määränpäähämme, 
pysähdyimme monta kertaa ihastelemaan ympäröivää maisemaa, 
joka nuokkui kesäyön seisahtuneessa tunnelmassa.

Ilma tuoksui vahvasti suopursuilta ja varjoisalta maalta.
Suovilla keinahteli keveästi, loi hentoja varjojaan hillankukkien suojaksi.
Jängän yllä kultainen auringonkehrä lipui hiljalleen kohti horisontissa siintäviä matalia puita.




Koko tienoo huokui koskematonta rauhaa.
Hiljaisuus oli niin syvää, että tuntui kuin koko maailma olisi kadonnut ympäriltämme.
Yöttömässä yössä ajantaju aivan hämärtyi.

Valtava onnentunne tulvahti sisälläni, kun kastelin Lapinmaan karua kauneutta.
Miten pienistä asioista sitä ihminen saattoikaan nauttia!
Miten pienistä asioista voimaa ammentaa oman kulkunsa turvaksi.
💛



Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun lintu, 
satakieli varmaan, heläytti ilmoille hellän ja herkän laulunsa. 
Lämmin ja lempeä kesäaamu innoitti viettämään päivän erämaan keskellä avautuvalla hiekkarannalla. 

Maisema oli kuin etelän hiekkarannoilta:
silmänkantamattomiin yltävä, pehmeä hiekkaranta, sinisenä välkehtivä järvenselkä 
ja kaiken sen taustalla kuumuudessa väräjävä taivaanranta.

Viileä, kristallinkirkas ja puhdas vesi hyväili kuin silkki ihoa.
Päivänpaahtamalla hiekalla särkyneet simpukankuoret ja kuivuneiden järviheinien varret
kutittivat mukavasti jalkapohjia.

Erämaan rauhassa sai paistatella päivää kenenkään häiritsemättä siihen saakka, kunnes..






...järviruohot alkoivat heilahdella ja esiin pisti suurisarvisen poron pää, 
ja sitten toisen ja kolmannen ja neljännen, kunnes niitä oli siinä koko tokka!
Eivätkä nuo ihmisiin kaiketi niin tottuneet luontokappaleet olleet meistä millänsäkään.
Siinä me makasimme samalla rannalla miltei rintarinnan
ja otimme iloiten vastaan heinäkuisen kesätuulen vienot henkäykset.
Häikäisevän sinisen taivaankannen alla maisema ja tunnelma oli kuin sadusta!




Lapinmaa on aina yhtä ihmeellinen. 
Siellä on oma mystiikkansa, viehätysvoimansa, joka lumoaa kerta toisensa jälkeen.
Siellä voi nähdä kauneutta niin monessa, vajaassa, jopa säröisessäkin.
Ja hetken aikaa nähdä ja kokea jotain syvästi puhuttelevaa.


"Tunturituulien kera kuljet, 
edessä selkosten outamaat.
Nuotion lämmössä silmäs suljet, 
ja liron lauleloon saat nukahtaa.
Pois kerran poikkesit valtatieltä,
pois poronpolku sun johdattaa.
Jos levon mieleesi löydät sieltä,
sinun maasi on Lapinmaa!"


 ~~~~  ~~~~  ~~~~

Kesälomatunnelmat ovat vaihtuneet syksyn tunnelmiin.
Päivä paistaa tänään kirkkaasti, kirkkaammin kuin aikoihin.
Syksy tuoksuu ja näkyy.
Keltaiset lehdet leijailevat maahan ja
puolukkamättäät ovat punaisenaan marjoja. 
Tänään ajatuksenamme on tehdä syysretki lähimaastoon.


Syyskuisen lauantaipäivän levollisia tunnelmia myös Sinulle!
💛

-Kaaru-

torstai 14. syyskuuta 2017

Taivaallinen omenatoscapiirakka



Syyskuu on ollut vuoroin sadetta, vuoroin päivänpaistetta.
Eilisaamuna paistoi aurinko, lämpimästi, kuin kesäpäivää enteillen.
Tänään päivänpaiste nuokkuu jossain pilvien tuolla puolen, 
jotka kutovat harmaita harsojaan taivaansinen suojaksi.
Pisarat, kuin lasihelmet, valuvat alas maahan tasaisina noroina. 
Kesän ikävän ja syksyn ilon kyyneleet siinä perätysten.





 Eilen, kun innostuin leipomaan, aurinko paistoi ikkunan takana kutsuvasti.
Hetken mielijohteesta päätin kattaa kahvipöydän takapihan terassille.
Lintu lauloi pitkästä aikaa pihlajan oksalla.
Iloisesti ja sirkeästi.
Matalalta paistavan ilta-auringon viime säteet kulkivat kattauksen yli 
luoden täydellisen tunnelman syyskuisen keskiviikkoillan lopuksi.
Leppeä tuuli kantoi syksyn tuoksuja,
oli uskomattoman lämmin.
Istuin siinä kauan.

Auringon painuessa puiden taakse, sytyttelin lyhtyihin kynttilöitä.
Myöhemmin, kun ilta alkoi tummua, taivaalle syttyi tähtiä.
Lempeästi ne valaisivat taivaan.
Sitten taivas vetäytyi pilveen kuin enteillen sadesäätä.




Tänään käperryn lämpimien vällyjen alle takkatulen ääreen 
ja nautin tämän syyskuisen päivän tunnelmasta täällä kotona.
Kynttilänliekit lepattavat ja teekuppi höyryää pöydällä 
kyljessään palanen eilen leivottua omenatoscapiirakkaa.
Hiljaisuus hapuilee kodin seinien sisällä kuin epäillen saako tänne asettua.

Tämä on minun hetkeni.
💛



Taivaallinen omenatoscapiirakka

Pohja:

2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja 
2 tl vaniljasokeria
(ripaus leivinjauhetta)
100 g voita

2 suurehkoa omenaa
1 tl kanelia

Sulata voi ja anna jäähtyä.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää seokseen jauhot ja vaniljasokeri ( + ripaus leivinjauhetta).
Kaada lopuksi sekaan jäähtynyt voisula.

Kaada taikina halkaisijaltaan 20-24 cm voideltuun irtopohjavuokaan.
Viipaloi omenat ja lado ne tasaiseksi kerrokseksi taikinan päälle.
Ripottele päälle kanelia.
Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 25 minuuttia.
Ottaessasi kakun pois uunista, nosta uunin lämpötila 200 asteeseen.

Tosca:

50 g voita
3/4 dl sokeria
50 g mantelilastuja
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl maitoa

Sulata voi ja sokeri kattilassa.
Kaada sekaan jauhot ja mantelilastut, sekoita hyvin.
Lisää lopuksi maito.
Levitä lämmin toscaseos tasaisesti kakun päälle ja paista uunissa vielä n.10 minuuttia.

Tässä kakussa leivinjauhe ei ole välttämätöntä, mutta itse laitoin sitä ripauksen turvaamaan tasaisen paistumisen. Meidän uunivanhus kun ei oikein aina jaksa paistaa kovin tasaisesti. 
Kakku onnistuu myös gluteenittomista jauhoista tehtynä oikein hyvin.




Piirakan nimi lupaa paljon,
mutta jos tykkää toscapiirakasta ja omenapiirakasta, 
ei kai silloin tästäkään kakusta voi olla tykkäämättä.
Niin taivaallisen ihania nämä kaikki raaka-aineet ovat yhdistettynä.
Uunituoreena pehmeää ja maukasta, niin suunmyötäistä, että takuulla ihastuu!
Eikä tämä pahaa ole päivänkään päästä.
💛



Eräs heikkouteni, vanhat astiat, saivat jälleen täydennystä, 
kun kirpparilla tuli vastaan muutamalla eurolla tämä sinikuvioinen kannu.
Niin kaunis kuviointi ja viehättävä muoto.
Voiko vanhoihin astioihin koskaan kyllästyä.
Tuota vanhaa ovea vasten sen kauneus ja arvokkuus vain korostuvat.
 Ovi puolestaan on palanen uusinta projektiamme.
Sen ympärille kietoutuvasta tarinasta kertoilen enemmän tuota tuonnempana.
💛



Tämäkin viikko alkaa kääntyä loppupuolelleen.
Nopeasti päivät vierivät ja viikot seuraavat toisiaan.
Elämä on täyttä, mutta tällä hetkellä onnellista ja hyvää.

Toivottavasti syksy tuo mukanaan sinullekin onnea ja iloa!
💛

p.s Suurenmoiset kiitokset sinulle, S, näistä ihanista omenoista, joita saimme käydä teidän puutarhastanne keräämässä. ❤

-Kaaru-