sunnuntai 31. elokuuta 2014

Syksyn tuntu - oman maan sato on kypsää


Niin, kyllä se vain näyttää syksy saapuneen. Äkkiä se tulee tänne pohjoiseen. Vaikka vielä puiden lehdet ovatkin vihreät, ei ruskan väreihin muuttuminen ole enää kaukana. Toisaalta tykkään syksystä, sen tuoksuista ja väreistä, mutta kyllä se vain vääjäämättä viestii tulevasta pitkästä talvestakin. Syksyssä on oma viehätyksensä, tykkään siitä, että se on selkeä oma vuodenaikansa kaikkien muiden kolmen vuodenajan rinnalla. Että silloin sato kypsyy keräämiskuntoon ja luonto värjäytyy kauniisiin ruskanväreihin. 

Jo monena menneenä viikkona olemme saaneet syödä omasta maasta kaivettuja perunoita, porkkanoita ja sipulia. Sokeriherneitäkin tuli silloin lämpimän jakson aikana tosi paljon. Niitä naposteltiinkin pitkin kesää välipalaksi ulkona ollessamme. Helteillä kun oikein mikään lämmin ruoka ei meinannut maistua. 

Porkkana- ja sipulisato yllätti tänä vuonna meidät. Kylvettiin siemenet keväällä ensimmäistä kertaa kasvulavoihin ja kylläpä muuten kasvoivat niissä hyvin! Meidän kasvimaa tarvitsisi ravinteita ja kenties mullanvaihdonkin jo, ei oikein siinä tahdo kuin peruna, sokeriherne ja salaatti menestyä. Jos vaikka pyytäisi nyt ensihätään hevosenlantakuorman siihen tänä syksynä tuosta naapurista lannoitteeksi. Ja laittaisi sitten keväällä uutta multaakin ennen kuin möyhii sen istutuskuntoon.


Pihlajanmarjatkin alkaisivat olla keräämiskuntoisia. Tänä vuonna niitä ovatkin pihlajat pullollaan. Enteileeköhän se kovaa, mutta vähälumista talvea, kuten entisajan ihmiset ovat ennustaneet. Aika näyttää. Joskus olisi hauska kokeilla millaista hilloa tai sosetta marjoista saisi aikaan. En tiedä kuitenkaan tuleeko niistä tänäkään vuonna tehtyä mitään.  Kauniita ovat kyllä nuo marjoja pullollaan olevat oksat maljakossakin tai koristeena kynttilöiden ympärillä tai ihan missä vaan. Raikkaita ja iloisen värisiä. 



Valkoisia krysanteemeja istuttelin porraspielen ruukkuihin, kun olivat tajouksessa paikallisessa K-supermarketissa. Tykkään niin kovin näistä kukista. Kestävät ja kukkivat läpi syksyn ja kestävät muutaman asteen pakkastakin. Mukava lisä kaveriksi vielä hetken aikaa kukkiville kesäkukille :)

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille :)

torstai 21. elokuuta 2014

Sadonkorjuuta ja säilöntää



Saatiin kotiintuomisina kotiseutulomalta monta kassillista herkullisia, suoraan puusta kerättyjä omenoita. Eipä ole kotimaisen omenan voittanutta. Nämä ovat lajikkeeltaan Pirjaa ja kypsyvät jo kesällä syöntikuntoon. Olen aina haaveillut omista omenapuista, mutta eiväthän ne täällä pohjoisessa Suomessa oikein tahdo menestyä vaikka kovasti puutarhalla vakuuttavat olevan olemassa sellaisia lajikkeita, jotka kestävät tämän korkeusasteen vaihtuvia sääolosuhteita. Vielä en ole täällä asuessa kuitenkaan sellaiseen lajikkeeseen törmännyt, joka tekisi satoa siinä määrin kuin lapsuudenkotini puutarhan omenapuut. Harmi sinänsä, tykkäisin niin kovasti omenapuista kaikkinensa jo pelkästään pihan kaunistajana. Kukintavaihe jo itsessään tuoksuineen kaikkineen on ihana! 

Täällä on nyt sitten säilötty omenia vaikka missä muodossa talven varalle. On keitetty monta litraa omenahilloa ja -sosetta, tehty mehua ja pakastettu lohkoina. Ja tietenkin tehty jo monen monta omenapaistosta. Se onkin sellaista omenapaistosta, jonka veroista en ollut ennen tämän reseptin löytymistä maistanut! Vie kuulkaas kielen mennessään vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa nautittuna. Tässäpä vielä ohje siihen :

Omenapaistos:

Täyte:
n.600g happamia omenoita (kotimaisia tai esim.Jonagold)
1/2 dl vaahterasiirappia tai tummaa taloussiirappia
1 tl kanelia

Taikina:
150g voita
1 1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta

Leikkaa omenat lohkoiksi, poista siemenkodat ja kuutioi lohkot. Levitä omenat voideltuun halkaisijaltaan n.24cm korkeareunaiseen vuokaan. Valuta siirappi ja ripottele kaneli omenoiden päälle.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa hyvin. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Nostele taikina omenoiden päälle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle rouhittuja manteleita tai pekaanipähkinöitä.

Paista uunin alatasolla 175 asteessa n.40 minuuttia.


Parilla menneellä viikolla olen myöskin mehustanut kotipuutarhasta Pohjois-Karjalasta keräämäni musta- ja punaherukat ja tehnyt kurkkusäilykettä talven varalle. Meillä ei vielä omat pensaat marjoja tuota, ovat sen verran uusia ja pieniä pensaita vielä, joten ihana että kotipuutarhasta Pohjois-Karjalasta riittää satoa muidenkin tarpeiksi. Ei syksyä etteikö jotain säilöttäisi talveksi. Loppukesä ja alkusyksy ovatkin juuri tästä syystä ihanaa aikaa. Vielä ajattelin tehdä mustikkahilloa ja -mehua. Sittenpä alkaisikin olla kasvimaan sato keräämiskunnossa. 

MUKAVIA ELOKUUN PÄIVIÄ KAIKILLE! Nauttikaa luonnon ja puutarhan antimista :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Uusia vanhoja huonekaluja



Viimeinkin me saatiin se! Nimittäin tuo valkoinen puusohva, josta olen haaveillut jo pitemmän aikaa. Siitä ihan ensi alkuun tuhannet ja taas tuhannet kiitokset äidilleni, joka näki puusohvan entisöimisen eteen valtavan työn. Sohva löytyi näet eräästä lapsuuteni kotitalosta, vanhasta pappilasta palasina. Aika oli syönyt liitokset auki ja sinne se oli viety, vanhan vajan uumeniin. Onneksi ei sentään ollut poltettu, kuten monesti on kuullut vanhoille, rähjääntyneille huonekaluille käyneen. Aika pian palasten löytymisen jälkeen äitini rapsutteli vanhat maalit pinnasta ja kokosi puusohvan jälleen yhtenäiseksi sohvaksi. Ihan kaikkia palasia ei löytynyt, joten jotain uusiakin puuosia täytyi tehdä, mutta sehän onnistui taitavalta äidiltäni oikein hyvin. Kokoamisen jälkeen puusohva olikin vuosia puunvärinen, odotellen sopivaa hetkeä tulla käsitellyksi loppuun saakka. Ja nyt se on siinä, niin soman valkoisena, täydellisenä! Sohva edustaa tyylilajiltaan Jugendia. Tykkään niin paljon tästä sohvasta, minusta se on juurikin sopivan siro meidän pirttiämme kaunistamaan. Vielä olisi tarkoitus laittaa puukannen päälle ohut patja ja päällystää se jollain kivalla kankaalla, kunhan sellainen löytyy. 
                                      


Toinen uusi huonekalumme, tämä 1800-luvulta peräisin oleva pöytä on ostettu Käkisalmen markkinat- nimisestä vanhojen tavaroiden kaupasta Pohjois-Karjalasta. Alkuun se palveli lapsuudenkodissani tietokonepöytänä kunnes nyt löysi tiensä meille. Meillä ei kunnollista työpöytää vielä ollutkaan, joten tämä tuli oikein sopivasti meille nyt kun koulujen alettua pöytäpula alkoi taas vaivata. Tosin ei tämä koululaisten pöydäksi päätynyt, vaan talon isännän, joka on jo pitemmän tovin kaipaillut omaa työpöytää. Tuohon se istui mukavasti, muuria vasten meidän makuuhuoneen nurkkaan :) Tyylilajiltaan pöytä lienee uusrenesanssia. Siitä kielisi ainakin tuolle aikakaudelle tyypilliset sorvatut jalat. Pöydälle ei ole tehty mitään entisöimisoperaatioita ostamisen jälkeen. Niin hyväkuntoinen se on! Eikä kaikesta tarvitse mielestäni uutta tehdäkään. Tykkään tuosta ajan tuomasta patinasta pöydän pinnoilla enkä ajatellut tehdä pöydälle mitään niin kauan kuin se kasassa pysyy :) Pöydän kaveriksi täytyisi löytää vielä sopiva tuoli. Pöytä on aika matala, joten ihan tuollainen normaalikorkuinen tuoli on sen alle vähän liian korkea. 



Miten viehättäviä yksityiskohtia pöytä onkaan pullollaan! 

Pöydällä olevan mix&match lampun ostin Clas Ohlsonilta kotiseudulla lomaillessamme. Kuvuksi valitsin tuollaisen ajattoman mustan ja jalaksi valkoisen. Meillä on entuudestaankin samanlaisia lamppuja, vähän eri värivariaatioilla vain ja hyväksi tunnelmanluojaksi olen nämä todennut. Eihän ne mitään työvaloja ole, mutta sellaisenhan voi hankkia vielä, jos iltojen pimetessä tuntuu, että valoa tarvitsee enemmän :) Valkoisen tekstitaulun ostin Wihoselta ja alakuvassa olevan säilytyslaatikon pikku hilppeille Carlsonilta. Clas Ohlsonillakin näytti noita olevan :)


maanantai 11. elokuuta 2014

Mökkielämää


Heinä-elokuun vaihde vietettiin iki-ihanalla vanhempieni mökillä Pohjois-Karjalan sydämessä. Ei tämän ihanampaa paikkaa taida maa päällään kantaakaan! Ne ovat ne muistot, jotka tekevät paikasta niin rakkaan. Onhan täällä vietetty jo varhaisesta lapsuudesta saakka kesiä ja nyt siitä samasta riemusta saavat nauttia omat lapsemmekin. Miten nostalgista! Ja tietenkin vaikuttaahan siihen mökki-idylliin myöskin tuo kristallinkirkas, puhdas ja raikas järvivesi, jonka veroista saa muualta etsiä. Vesi olikin lämmennyt kesän helteiden myötä +26 asteiseksi. Sellaista linnunmaitoa, että! Lapset, kuten me isommatkin, nautimme sydäntemme kyllyydestä kesästä ja mökkeilyn ihanuudesta, siitä kaikesta vapaudesta, jota vain mökillä ollessa voi kokea. Ja mikä parasta, saimme viettää mökillä kokonaisen viikon yhdessä koko suvun kanssa. Lapset saivat leikkiä kaukana asuvien serkkujensa kanssa ja me aikuiset rupatella niitä näitä milloin letunpaiston, milloin synttärikemujen, millon minkäkin mukavan toiminnan lomassa :)

                           
Tätä maisemaa ei silmä koskaan väsy katselemaan.



Mökillä ollessa vietettiin myös kahdet synttärikemut. Päivänsankari valitsi teemaksi ponit, joten ponilautaset/kupit ja servetit ostettiin mökille lähtiessä kotipaikkakunnan marketista, jossa sellaisia aivan sattumalta myytiin :) Juhlat järjestettiin taivasalle, mökin pihapiiriin. Ja toki asiaankuuluvien ilmapallojen ja synttäriherkkujen kera :) Iltapäivä oli mukavan puolipilvinen, joten aurinkokaan ei päässyt juhlijoita liiemmin paahtamaan vaikka ilma muutoin olikin tosi lämmin. Mukavat olivat juhlat. Lapset kuten me aikuisetkin nautimme kauniista järvimaisemasta ja kesäisestä luonnosta sekä mukavasta yhdessäolosta. Tällaisia juhlia voisi harrastaa enemmänkin. Niin rentoa viettää niitä ulkona!




Ja illan hämärtyessä sytyttelimme lyhtyihin kynttilöitä ja ihailimme elokuisen illan salaperäistä hämyä. Tykkään niin kovasti elokuusta, vaikka toisaalta se viestiikin kesän loppumisesta pimenevien iltojen myötä ja on siksi tavallaan haikeakin kuukausi. Aika jolloin sanotaan kesälle jäähyväiset ja ruvetaan odottamaan syksyä. Toisaalta, onhan elokuu myöskin elonkorjuun aikaa. Joka vuosi on yhtä jännittävää nähdä mitä puutarha ja metsä tarjoavatkaan talven varalle säilöttäväksi. Tänä vuonna molemmista on löytynyt runsain määrin satoa vihannesten, marjojen ja hedelmien muodossa. Miten mukava onkaan ruveta jälleen säilöntäpuuhiin :)