Kylläpä nyt ovat säät suosineet! Ihana kun viimeinkin tämän viikon alkupuolella tulivat ne kauan kaivatut helteet. Minä niin nautin tästä lämmöstä ja siitä että pyykki kuivuu narulla vienossa tuulessa liehuen ihan silmänräpäyksessä. Pihalla ja metsänreunassa kukkivat apilat, niittyleinikit, kurjenpolvet, harakankellot, hiirenvirnat ja monet muut niittykukat. Niistä on mukava sitoa kukkaseppeleitä, isoihin ja pieniin päihin sopivia tai vaikkapa mukin ympärille kaunistukseksi. Ja mansikat alkavat olla parhaimmillaan! Niitä on meillä pitkin kesää syötykin mahat pullolleen asti. Oma maa ei mansikkaa tuota, kun ei ole sitä mansikkamaatakaan, mutta ostettuinakin ne ovat yhtä hyviä. Kesän helppo ja terveellinen herkku välipalaksi lapsille ja meille isommillekin.
Eilen olisi Halpahallista saanut 2x5kg:n laatikon 40 eurolla. Harmi ettei täällä ole Halpahallia. Paikallisessa S-marketissa 5kg:n laatikko maksoi 24,90,-. Edullinen jo sekin alkukesän hintoihin nähden. Mutta odotellaan vielä. Paras sesonki lienee vasta tulossa. Ostetaan sitten kun niitä täältäkin saa ja säilötään talveksi pakastin täyteen ;)
Alkuviikosta käväistiin meren äärellä oleskelemassa kera kahden vanhimman tyttären. Helle helli ja pienet aallot liplattivat rantakiviä vasten. Väkeä oli pienen kylän verran, mutta koskapa kaikki olivat samalla asialla, nauttimassa kesästä ja lämmöstä, se ei häirinnyt vaikka yleensä tykkäänkin uida ja ottaa aurinkoa enimmäkseen mökkirannalla, omassa rauhassa. Joskus on kuitenkin mukava ottaa eväät kylmälaukkuun mukaan ja lähteä vähän kauemmaksi kotoa.
Nautin niin tästä maisemasta, joka ei kylläkään tässä kuvassa pääse täysiin oikeuksiinsa, kun ei sitä aavaa ulappaa näy kuin vain pienen kaistaleen verran. Meren äärellä sielu lepää. Jo pienestä tyttösestä lähtien olen haaveillut merenrantamökistä. Pikkuruisesta mummonmökistä tai vähän suuremmasta huvilasta, jonka voisi laittaa mieleisekseen. Unelmoida, tunnelmoida, saunoa, purjehtia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Se on sellainen haave, jonka toteutuminen ei liene ajankohtainen tässä elämänvaiheessa, mutta jonka toteutumista ei pidä täysin mahdottomanakaan pitää. Ainahan haaveita tulee olla, ne ovat osa elämää. Niiden voimalla jaksaa läpi hankalienkin elämänvaiheiden. En unelmoi paremmasta elämästä tai vauraammasta elämästä, enkä kuvittele, että elämä jossain muualla kuin täällä omassa kotikolossa olisi sen helpompaa tai parempaa kuin nytkään. Kuitenkin haaveilen, että jonain päivänä me muutettaisiin etelämmäksi, kenties juurikin merenrantakaupunkiin, jossa voisi kokea vapautta. Olla anonyymi, oma itsensä. Ettei tarvitsisi kantaa mukanaan mitään roolia, kuten monesti pienellä paikkakunnalla, näkyvässä työssä oleva joutuu. Meidän unelma oli jo lähellä käydä toteen, mutta mutkia tuli matkaan, ikäänkuin kohtalon ivaa. Joten haaveilu jatkukoon vielä hamaan siihen saakka, kunnes se ehkä joskus on viimeinkin totta :)
Leppoisia heinäkuun helteitä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti