tiistai 23. tammikuuta 2018

Talvipäivänä


Tänään olen katsellut talvista maisemaa ja ihastellut sen mykistävää kauneutta.
Puiden takaa heijastelevat auringonsäteet kertovat siitä, 
että kuljemme kevättä kohti.
Jokainen valjennut aamu tuo mukanaan enemmän valoa.

Keli on vielä kylmä, pakkaskelitkin vasta edessäpäin, mutta sydän tuntee jo kevään.
Kevyet, hyväilevät, puiden oksilta alas leijailevat lumihiutaleet sulavat poskipäille, 
huuhtovat kasvoja kuin kevään ensimmäinen raikas sade.


Katselen pikkulintujen kevyttä kirmailua talvisessa kelissä. 
Siinä ne hyörivät höyhenet pörhällään rakentamani talviruokintapaikan ympärillä. 
Nauttivat auringonsäteiden lämmöstä ja valosta sekä tuoreesta ruoasta.
Eivät huomisesta huokaa, vaikka varmasti aihetta olisi.
Luottavaisesti tyytyvät osaansa.
Elävät hetken kerrallaan.

Näen linnuissa paljon samaa kuin lapsissa.
Avaralla, luottavaisella katseella he opettavat meitä aikuisia näkemään asioita toisin. 
Näkemään elämän herkän puolen.
Helposti me aikuiset riennämme kiireisesti päivästä toiseen 
pysähtymättä välillä kuulostelemaan ja katselemaan ympärillämme tapahtuvia asioita.

Lapsi pysähtyy, katsoo lähelle.
Näkee sen, mikä meiltä aikuisilta jää usein huomaamatta.
Me aikuiset tahdomme katsella liian kauas.
Tähyillä taivaanrannasta kiintopistettä, jota kohti kulkea, 
kun riittäisi, että katsoisimme lähelle. 
Etsisimme kiintopistettä sieltä, missä voimme sen kirkkaasti ja selkeästi nähdä.
Niin linnutkin tekevät.



Me tarvitsemme lapsia, me tarvitsemme lintuja, jotta oppisimme näkemään lähelle.

Näitä ajatuksia tänne kirjoittaessani mieleeni nousee Christer Khilmanin kirjoittama
herkkä runo linnuista.
Sen runon sanomassa on paljon opittavaa, paljon sellaisia elementtejä,
joita me ihmisetkin tarvitsemme
kyetäksemme olemaan ihmisiä toisille ihmisille.

"Linnut lentävät, nyt nousevat linnut.
Katso, niiden siivet kantavat!
Ne nousevat suolta, ne nousevat kotinevoiltaan, lentävät yhdessä.
Eilen sinä johdit lentoamme, sillä sinä olit voimakkain.
Tänään lennän minä edellä, vahvimpana.
Lintujen tavoin lentäkäämme yhdessä huolehtien,
että kaikkien siivet kantavat."


Pihamaan linnut vaikuttivat olevan nälissään ja kylmissään pakkasen kiristyttyä näillä kulmilla,
joten päätin tehdä heille ruokaa, jotta selviäisivät näiden pakkaspäivien yli.

Ostin kaupasta linnuille tarkoitettua siemensekoitusta pienen pussillisen sekä puolen kilon paketin kookosrasvaa. Täytin vanhat emalimukit siemensekoituksella ja kaadoin päälle sulatettua kookosrasvaa. Helposti ja nopeasti valmistui ruokaa lintuystäville.
Ja siitä toki iloitsen, että linnut löysivät heti tiensä ruokintapaikalle.
Ilo niiden touhuja on seurata!

Pakkaspäivien tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

p.s yhtään lintua en saanut kuviin vangittua, vaikka sormet kohmeisina yritin niiden ruokailua puiden ja pensaiden suojissa valokuvata. Aina ne aavistivat läsnäoloni ja lehahtivat lentoon.
Täytyy kokeilla, josko pidemmällä putkella onnistuisi.
Oli vaan niin valokuvauksellisen näköistä, 
kun punarintaiset punatulkut istahtivat mukin reunalle ja nokkivat siemeniä suihinsa. 
On se upean värinen lintu!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Tammikuisia ajatuksia

 Tammikuinen tervehdys sinulle!

Uusi vuosi on alkanut mukavan leutona.
Meilläpäin ei ole ollut kovia pakkasia, 
kuten usein aiemmin tähän aikaan vuodesta.

Viiden pakkasasteen talvikelissä posket punertuvat sopivasti
ja sormetkin pysyvät lämpiminä. 
Eipä ole tarvinnut tuntea kylmää,
voi miten minä siitä nautinkaan!

Ympäröivä talvinen luonto houkuttelee lähelleen 
aivan eri tavalla tällaisilla keleillä kuin kovilla pakkasilla.
Luonto on pikkupakkasen aikaansaamassa huurussa kuin satukirjasta.
Tuhannet ja taas tuhannet pienet jääkiteet kimmeltävät puiden ja pensaiden oksilla
ja lisääntyvä päivänvalo kajastelee lähimetsän läpi kutsuvasti.

Se on lupaus keväästä!



Uuden vuoden myötä meillä alkoi  uudenlainen arki.
Lapset aloittivat monen kotihoitovuoden jälkeen päivähoidon.
Sitä minä vain ihmettelen, 
miten ihmeellisen hyvin uusi arki on asettunut kulkemaan omaa uomaansa.

Jotenkin sitä on pitänyt omia pikkuisiaan vielä kovin pieninä 
ja miettinyt miten he siellä muiden lasten mukana pärjäävät.
Turhia ovat olleet huolet. 
Siellä he menevät toisten lasten touhuissa mukana kuin olisivat aina sinne kuuluneetkin.
Suurempi sopeutuminen se taisi itselleni ollakin kuin lapsille.

Sitä se on tämä äitiys ja kaikki ne vaiheet, jotka siihen kuuluvat.
Monet turhatkin huolet ja murheet täyttävät mielen,
vaikka samalla tiedostaakin, että kyllä he pärjäävät.

💚💛💜


Uuden vuoden myötä meidän elämässä on alkamassa myös jotain äärettömän jännittävää ja odotettua.
Siitä kertokoon tämän postauksen viimeinen kuva, joka on otettu joulukuussa.
Kovasti on työtä edessäpäin ja varmasti monenmoisia vaiheita matkaan sisältyy,
mutta se on sitä, mistä me nautimme, mistä me saamme voimia.

Elämä on ihmeellinen matka.
Koskaan ei tiedä ennalta, mitä huominen tuo tullessaan.
Joskus se yllättää aivan erityisellä tavalla.
Tämän projektin myötä me olemme saaneet elämäämme niin paljon ihmeellisen ihania asioita,
ettei sydän meinaa kaikkea todeksi uskoakaan.

Miten kiitollisia me olemmekaan kaikesta tästä.

💗💗


 Tulen varmasti myöhemminkin kertoilemaan kuulumisiamme tämän projektin ääreltä,
joten lisäsin tunnisteisiin kolme uutta kohtaa: hirsitalo, hirsitalon purkaminen ja rakentaminen.
Niiden alle on jatkossa tarkoitus koota kaikki tämän aihealueen postaukset.

*** *** ***
Iloa ja valoa Sinulle tähän tammikuiseen viikkoon!

-Kaaru-

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uuden vuoden kynnyksellä

Vuoden viimeinen päivä on kääntynyt illaksi.
On aika kertailla menneen vuoden tapahtumia 
ja siirtää katse hiljalleen uuteen vuoteen.


Mennyt vuosi on pitänyt sisällään niin kivun kuin ilon hetkiä.
Tie on kulkenut epätoivon kautta toivoon.
Surut saaneet muuttua ajan myötä iloksi.

Elämässä on paljon iloa tuovia asioita, 
sellaisia, jotka kannattelevat ja vievät elämässä eteenpäin.
Katsellessani mennyttä vuotta näen paljon aihetta kiitokseen ja hyvään mieleen.
Tuntuu, että moni asia on kuin itsestään järjestynyt parhain päin ja elämään tullut niiden myötä uudenlaista sisältöä ja näköaloja.

Uusi vuosi unelmineen ja myöskin haasteineen on edessäpäin.
Monenlaisia asioita ehtii vuoden aikana tapahtua.
Tyytyväisyyttä minä toivon,
että osaisin nähdä kauneuden ja ilonaiheet jokaisessa päivässä.
Osaisin elää päivän ja hetken kerrallaan ja olla murehtimatta liiaksi tulevaa.
Toivon, että tie kulkisi vastoinkäymisistäkin huolimatta aina valoa kohti ja mieli tähyäisi toivoon epätoivonkin hetkinä.


Ihmeellinen on elämä kaikkine vaiheineen.
Se on luopumista ja saamista,
antavaa ja ottavaa.
Se on vuoroin valon ja varjon vaiheita,
ilon ja surun hetkiä.

Sellaista on elämä.
Rohkein mielin saamme tähyillä tuleviin päiviin ja luottaa, että elämä kantaa niin kuin se on tähänkin saakka kantanut.


Kiitos, että olette kulkeneet rinnallani tämän vuoden ja jättäneet ihania, kannustavia kommentteja.
Kiitos, että olette vierailleet täällä.
Tavataan taas ensi vuonna!

Onnellisia askeleita, iloa ja valoa minä toivon uuteen alkavaan vuoteen Sinulle, blogini lukija!

-Kaaru

torstai 28. joulukuuta 2017

Joulupäivien tunnelmia

Joulun levolliset päivät ovat jälleen takanapäin.
Välipäiviä vietellään ja eletään joulun tunnelmissa vielä hetki.

Meidän joulu koostui kiireettömästä yhdessäolosta, herkuttelusta ja levähtämisestä.
Joulu alkoi perinteisesti joulurauhan julistuksesta.
Se on jotenkin aina niin juhlava hetki.
Sen myötä mieliin laskeutuu viimeistään joulun rauha ja hyvä mieli.




Tänä vuonna joulupukki kävi aiemmista vuosista poiketen heti puolenpäivän jälkeen jouluaattona.
Se oli hyvä ratkaisu. Rauha laskeutui kotiin heti varhaisesta iltapäivästä saakka.
Lapset viihtyivät sulassa sovussa saamiensa lahjojen parissa ja minä 
sain kaikessa rauhassa valmistaa ja kattaa pöytään jouluaterian.


Joulupäivänä ja tapaninpäivänä katoin päivällispöydän 
viime vuodesta poiketen olohuoneen pöydän ääreen. 
Hieman se on pieni, mutta sopu sijaa antoi tälläkin kerralla.

Valkoinen liina ja pellavaiset lautasliinat toivat ruokailuhetkiin juhlan tunnun.
Arki kiireineen unohtui. Oli aikaa vain olla ja nauttia joulun ihanasta tunnelmasta.

Nautin jokaisesta hetkestä.
Jouluna on aina niin ainutkertainen ja herkkä tunnelma.


Kiitollinen olen tästäkin joulusta.
Että saimme sen yhdessä viettää.



Mukavia välipäiviä Sinulle!


-Kaaru-

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Harras joulu on täällä


"Taas on joulu, laulu enkelten,
kaikuu takaa vuosituhanten.
Jumalalle soi se kunniaa,
joulurauhaa jälleen julistaa.
Joulunlapsi luokses tulla saan,
seimen ihmettä nyt katsomaan.
Mielen täyttää ilo paimenten,
sua lapsenmielin rukoilen."




Joulua odotellessa olen kuunnellut useat ihanat joululevyt läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 
Monien perinteisten joululaulujen myötä mieli on asteittain tavoittanut 
joulun tunnelman ja tuonut kodin seinien sisälle ihmeellisen rauhan.
Laulujen sanoma on saanut koskettaa sydäntä jälleen ja
viedä ajatukset tuhansien vuosien takaisiin tallin tapahtumiin 
ja ikiaikaiseen jouluun.

On ihmeellistä, kuinka tarina seimenlapsesta on elänyt vuosituhansia samanlaisena. 
Se ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvällä vauhdilla.
Toivon ja rakkauden viesti syntyvästä joulunlapsesta tuo joka joulu myös lohdun näköalaa 
tuleviin päiviin.




Joulu ei ole aina ilon ja valon juhla, vaikka sellaisena sen soisi jokaiseen kotiin saapuvan.
Tänäkin jouluna monen ihmisen jouluun on läheisen kuolema, taloudelliset huolet,
yksinäisyys tai muut elämän murheet luoneet synkeät varjonsa.

Ajatukseni viivähtävät heidän luonaan.

Sydämestäni toivon,
että jouluenkeli saisi vierailla heilläkin
ja joulunvalo koskettaa ja lämmittää heidän särkyneitä sisimpiään.
Ja tuoda kaivattua lohtua ja rauhaa.

"Joulun Herra, lähelleni jää,
usein tunnen koti-ikävää.
Kylmyys maailman kun uuvuttaa,
näytä taivas, matkan määränpää.
Joulunlapsi, lähde rakkauden,
omin voimin täällä jaksa en.
Anna voimaa tielläs kulkemaan,
kunnes saavun jouluun oikeaan."

-M.Vannas-

Joulun valoa, iloa ja rauhaa jokaiselle blogini lukijalle!

-Kaaru

torstai 21. joulukuuta 2017

Lahjat peittyy kääröihin


Kolme yötä jouluaattoon, niin ovat lapset laskeneet.
Pientä jännityksen tuomaa kärsimättömyyttä alkaa olla ilmassa.

Tulisit jo joulu!




Tänään laittaessani lahjoja juuttisäkkiin mieleeni nousi ajatus, 
että tehdäänpä lapsille pieni seikkailu, 
jotta odotuksen hetkiin tulee hieman lisää mielekkyyttä.

Niinpä asettelin kahteen vanhaan pärekoriin muutamia lahjoja, 
joihin kiinnitin muista lahjoista poikkeavat pakettikortit.
Yritin kirjoittaa nimet hieman horjuvalla, joulupukkimaisella käsialalla, 
jotta eivät arvaisi minun kirjoittaneen niitä. 
Sitten vein pärekorit pihakuusen juurelle, 
peittelin lumella omien askelteni painaumat ja jäin odottamaan.

Kohta kuului varovainen huudahdus:
"Äiti, tuu kattomaan mitä täällä on!"



Joulun taika oli saavuttanut lapset.
Yhdessä he miettivät, olisiko tonttu tosiaan voinut lahjat siihen jättää
ja mistähän se olisi mahdollisesti voinut tulla, kun ei jälkiäkään näkynyt lumessa.
Siinä meillä vierähti mukava tovi lahjakoreja ihmetellessä.

Lopuksi juotiin kuusen juurella glögit ja syötiin pipareita.
Tontullekin jätettiin glögimukillinen ja piparminttukeppi,
jota hän saa maistella matkallaan takaisin Korvatunturille.



Ilolla, riemulla ja sadunmaailmalla on paikkansa joulussa ja sen odotuksessa.
Satujen taianomaisuus ja tunnelma ruokkivat lasten mielikuvitusta ja 
saavat joulun tuntumaan ihmeiden täyttymykseltä vuosi vuoden perään.
Se on ihana joulunsatu, johon uskominen kestää aikansa ja loppuu kerran.
Se on satu, jota on ihana sopivassa määrin ruokkia niin kauan kuin se lasten mielissä elää.

Tunnelmallisia, viimeisiä odotuksen päiviä Sinullekin!

-Kaaru-

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Reseptivihkoset


Jouluviikko on edennyt jo keskiviikkoon asti.
Monenlaisten joulupuuhien äärellä olemme viettäneet aikaa viime päivinä,
kuten tähän aikaan vuodesta niin monessa muussakin kodissa.
Kaikki alkaa olla valmista vuoden odotetuimpaa juhlaa varten.




Joululeivonnaisia leipoessani ja usein jo aiemminkin rähjääntynyttä reseptivihkosta selatessani on käynyt mielessä ajatus, että pitäisipä ottaa joskus asiaksi koota vihkosesta parhaimmat ja käytetyimmät joulunajan leivonnaisten reseptit uuteen vihkoon, josta ne löytyisivät helposti.
Tänään sen päätin tehdä.




Ensin oli pino punaisia kankaita, 
kaksi kovin tylsännäköistä sinistä vihkoa, sakset ja liimapuikko.
Vihkojen päällystäminen kävi vähän samaan tapaan kuin minkä tahansa kirjan kontaktimuovilla päällystäminen.

Vihko asetettiin kankaan päälle, josta leikattiin 
muutaman sentin kääntövaroilla sopivan kokoinen palanen.

Liima levitettiin vuorotellen vihkon etu- ja takakansille, 
jonka jälkeen  kangas paineltiin vihkon kansiin kiinni tasaisesti. 
Ja lopuksi kääntövarat taitettiin vihkon kansien sisäpuolelle. 

Yhteen vihkoseen painelin leimasimilla tekstin RESEPTIT.






Päällystin vihkoja yhteensä kolme kappaletta, joista suurimpaan ajattelin koota jouluisten, 
makeiden leivonnaisten reseptit sekä kahteen pienempään suolaisten leivonnaisten sekä jouluruokien ja -salaattien reseptit. 

Ehkäpä jouluiset reseptit löytyvät ensi vuonna näppärästi yksien ja samojen kansien välistä eikä ripoteltuina mikä minkäkin vihkosen väliin. :)




Koti alkaa olla jouluasussaan.
Joulukuusi kannettiin perinteisesti tupaan kolmannen adventin tietämissä
ja sohvien sekä nojatuolien tyynynpäälliset vaihdettiin puna- ja harmaasävyisiin.
Joulukukat tuoksuvat ja tunnelma on jo suloisen jouluinen.
"On hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen" ja sydämessä ilo saapuvasta joulusta,
vuoden herkimmästä juhlasta.

Jouluviikon iloa myös Sinulle!

-Kaaru-