torstai 22. kesäkuuta 2017

Puutarhasynttärit ja juhannusmuistoja


Menneellä viikolla vietimme puutarhajuhlia
juhannuslapsemme syntymäpäivien merkeissä.
Peltoaukean reunalta kävimme keräämässä huolettomat niittykukkakimput maljakoihin, 
 yhdessä valmistimme keksijäätelöistä, tuoreista marjoista, vadelmamarmelaadista ja kermavaahdosta kesäisen täytekakun ja puutarhan perältä taitoimme syreenin oksia kattauksen kruunuksi.





Arkinen päivä viikon keskivaiheilla muuttui juhlahetkeksi.
Vietimme puutarhan vehreyden keskellä leppoisat juhlat oman perheväen kesken.

Lasten silmissä loisti kesän ilo ja huolettomuus
eikä omassakaan olotilassa valittamista ollut.
💜💛💜




Juhlien jälkimainingeissa, puutarhan tuoksujen ja väriloiston keskellä,
 ajatukset kulkeutuivat saapuvaan juhannukseen, kesän ja valon juhlaan.
Ympärillämme luonnon täyteläinen kauneus tarjoaa parastaan, vaikka vähän koleaa onkin.
Kaikkialla tuoksuu kesä ja päivä on pisimmillään.

Lasten kanssa olemme kulkeneet kedoilla, monensävyisiä kukkia poimien. 
Siinä luonnon ihmeellisyyttä ihastellessamme olen kertoillut heille tarinoita kukista ja 
lapsuuteni juhannuksista.




Lapsena vietimme juhannusta usein mökillä tai sukulaisten kanssa.
Porraspieliin tuodut koivut tuoksuivat lapsen nenään juhlavilta.
Yhdessä teimme hyvää ruokaa, jota odotellessa ukki valmisti juhannusvastat, joilla vihdoimme itseämme juhannussaunassa. Uimme ja saunoimme aamusta iltaan ja 
keskiyöllä keräännyimme juhannuskokolle.
 Ennen nukkumaanmenoa, kesäyön varhaisina tunteina, keräsimme tyynyjen alle seitsemän
 erilaista kukkaa nähdäksemme suloisia unia tulevasta sulhasestamme.
Kesäinen yö oli täynnä unelmia, lempeä tuuli helli hiuksia.
Juhannuksena kiire unohtui.
💜
 



Lapsuuden muistojen siivittämänä suuntaan katseeni tähän keskikesään, tähän juhannukseen. 
Osa perinteistä kulkee mukana saapuvaan juhlaan, 
osa on muuttanut ja muuttaa vuosien saatossa muotoaan,
muokkautuu meidän perheelle sopivaksi, meidän näköiseksemme.
Toivon kuitenkin, että sama lapsuuden huolettomuus saisi olla osana tätäkin juhannusta, 
kulkea perinteenä juhannuksesta juhannukseen.


Mieliinpainuvia keskikesän hetkiä, iloa, valoa ja levollisuutta 
toivon Sinunkin juhannukseesi.
💛💜💛

-Kaaru-

torstai 15. kesäkuuta 2017

Mökillä, erämaan rauha ympärillä


 Viime sunnuntaina ajelimme kotoamme pitkän huikosen kauas pohjoiseen, 
mökillemme.
Lähdimme katsomaan, miten mökki on pitkästä talvesta selvinnyt ja 
joko sinnekin on kesä tullut.

Mitä pienemmäksi lehti puussa kävi, sen korkeammalta aurinko paistoi. 
Mökillä, erämaan sylissä, meitä odotti yöttömän yön rauha.
Auringonvalo siivilöityi metsän takaa kullaten jokitörmällä valtoimenaan kukkivat rentukat.
Lintujen laulu soi tienoon yllä ja usva leijui keveänä harsona vedenpinnalla.
Askeleet veivät rantaan, kesäyön ääniä kuulostelemaan. 
Kaikki oli niin kaunista ja seesteistä, että piti ihan hengitystä pidättää,
ettei yön tunnelma olisi rikkoutunut.





Mökillä päivät ovat täyttyneet verkkaisesta tekemisestä, yhdessäolosta ja
luonnon voimaannuttavasta levollisuudesta nauttien.

Aiemmin keväällä ostamamme punamultamaalit pääsivät viimein käyttöön. 
Hirsikerta kerrallaan mökki alkoi saada uutta väriä pintaansa. 
Siinä maalatessani oli aikaa pohtia kaikenlaista. 
Hiljaisuus ympärillä kirvoitti mieleen ajatuksia menneistä vuosista, 
eletyistä hetkistä. 
Tulevaisuudestakin.

Kun yli 13 vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran mökkitontilla,
se kasvoi niin tiivistä pajukkoa, ettei joki sen takaa juuri erottunut.
Silloin haaveilimme mökistä ja yhteisistä hetkistä siellä. 
Silloin haaveet olivat suuria, kuin aava ulappa, 
jonka peilityyni pinta ei yhtään väreillyt.
Olimme vain me kaksi, sydän tulvillaan rakkautta.




 Vuodet ovat vierineet ja tuoneet elämään monenlaista uutta.
Tietä on kuljettu toisinaan hyvinkin uuvuttavien taakkojen alla. 
Silloin elämänpolulle on piirtynyt askeleita, raskaita ja laahustavia.
Välillä taas tie on ollut helppo kulkea, askel on kantanut kevyesti kuin keijun lento. 
Virvoittavien lähteiden ääreltä väsynyt mieli on löytänyt lepopaikan.
Taakkaa on saanut keveämmäksi, mieli piristynyt.
Matka on voinut jatkua jälleen.

Elämään mahtuu monenlaista, huolien ja ilon päiviä.
Samalla elämä opettaa, lisää nöyryyttä ja auttaa näkemään lähellä olevat elämän tärkeimmät asiat.
Lahjaksi annetut.

Täällä mökillä me olemme olleet virvoittavien lähteiden äärellä.
Täällä on vain tämä hetki ja sen tuoma ilo ja voima.
Mökin hiljaisuus antaa tilaa ja rauhaa ajatuksille ja koko keholle.
Arki etääntyy.





Useana päivänä olen kulkenut kameran kanssa hitaasti, pieniä erämaan ihmeitä etsien. 
Kesä täällä, kuin meillä siellä etelässäkin, on viimevuotiseen verrattuna myöhässä. 
Koivuissa oli tullessamme pienet lehdet, tänään, neljä päivää myöhemmin ne ovat jo melkein täysimittaiset. Rentukoiden kirkkaan keltaisista kukinnoista auringonvalo heijastuu moninkertaisena. Ympäröivä luonto on heleän vihreä ja alkukesän tuoksuja täynnä. 
Aurinko paistaa yötä päivää, on lämmin.

Olen iloinnut siitä,
että saimme tänä vuonna kokea tämän sydäntä sykähdyttävän kesän tulon kaksi kertaa - ensin kotona ja nyt täällä mökillä!

Ihan olen ääneen puhellut, että tällaistako on olla lomalaisena,
auringon hyväilevä lämpö harteilla, luonnon heräilevä kauneus ympärillä,
ilman huomisen huolia, ilman murheen murustakaan. 
Että tällaistako?
💛



Mieli on herkistynyt näkemään ja tuntemaan. 
On ollut aikaa vain olla ja nauttia kaikesta läsnäolevasta.
Aivan erityisesti olen iloinnut lasten leikistä. 
Täällä ei ole ollut heilläkään toimetonta hetkeä. 
Luovuudella ei ole rajoja, sanotaan. Se pitää kyllä paikkaansa. 

Yhtenä päivänä lapset keksivät rakennella luonnosta löytyvistä materiaaleista maatilan, joka on laajentunut päivien kuluessa.
Samat leikit ovat olleet lapsilla vuosikymmeniä sitten kuin tänäkin päivänä.
Kävyt ovat muuttuneet lampaiksi, lehmiksi, porsaiksi. 
Kepeistä on rakentunut aitauksia, kiviä on aseteltu reunustamaan pihamaita. 
Pehmeästä sammaleesta talot ovat saaneet kattonsa. 

Tässä minä istun ja katselen heidän leikkiään sydän pakahtumaisillaan.
💛💛💛





Olen tehnyt tästä hetkestä ja tästä mökkireissusta muistamisen arvoisen. 
Päivien tunnelmat tallentuvat kameran uumeniin, mutta rakkaimmat niistä painuvat muistoiksi sydämen sopukoihin. Yhdessä rakennamme kesämuistoja, joiden voimaannuttaviin ja kiireettömiin hetkiin on mukava vuosien päästä palata.




 Kesän ihania hetkiä myöskin Sinulle, joka täällä blogissani piipahdat.
💛💛💛

-Kaaru-



keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tuomen tuoksua ja raparperipiirakkaa




Kovin suuria tunteita on kätkeytynyt menneisiin viikkoihin ja päiviin.
Niin suuria, etten ole tunteikkaana ihmisenä kyyneliltäkään välttynyt.
Viime viikon loppupuolella vietimme koululaistemme koulunpäättäjäisiä kevätjuhlan merkeissä.
Sydän ihastusta täynnä katselin ja kuuntelin, kuinka he tärkeänä roolissaan esittivät oman osuutensa ohjelmasta ja lauloivat lopuksi suvivirren sydämensä pohjasta saakka.
Kesäiset sanat: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.." saattelivat heidät ansaitulle lomalle.

*** *** ***
Suvivirsi - se saa usein silmäkulmat kosteiksi. 
Se nostaa mieleen ihania muistoja lapsuudesta, 
elämän saavutuksista ja suurista onnen tunteista.
Sitä laulaessa havahtuu siihen, miten nopeasti vuodet ovat vierineet 
ja tuoneet jokainen tullessaan elämääni syvää sisältöä. 
Nuorin tyttäreni on nyt sen ikäinen kuin minä niinä vuosina, 
jonne varhaisimmat muistoni vievät. Onhan se vähän haikeaakin, että lapseni kasvavat yhä kauemmaksi minusta. Etteivät he enää olekaan niin kiinteästi osa minua. 
Jokainen uusi kesäloman alkaminen jättää taakseen yhden kasvun vuoden. 
Jokaisen vuoden jälkeen huokaan, kunpa ajan voisikin pysäyttää. 
Edes pieneksi hetkiseksi. 
Ja yhtäaikaa näen lapseni vieläkin vanhempina 
ja iloitsen heidän kasvunsa ja kehityksensä joka askeleesta.



Ensimmäinen lomaviikko on tullut keskiviikkoehtooseen. 
Tähänkin viikkoon on mahtunut monta ihanaa hetkeä yhdessä lasten kanssa, 
vaikka vielä hetki sitten painiskelin mielessäni sen ajatuksen kanssa, miten me jaksamme koko pitkän kesän syksyyn saakka. Ihan ilman aikatauluja ja rutiineja.
Onneksi lapset eivät kaipaa suuria elämyksiä, vaan tulevat onnellisiksi siitä, 
että saamme tuohuta päivät yhdessä. 
Ja olla lähekkäin.
💜

Lämpö on hellinyt tämän viikon, vaikka vielä viime viikolla ihmettelimme, 
minne kesän lämpö on karannut. Kauan sitä sai tänä vuonna odotella. 
Mutta odotus palkittiin, kuten aina tapahtuu.
Ihana lämpö saapui viimein. 💛



Tässä hetkessä kasvun voima on valtava.
Jokaisena uutena aamuna kukkapenkistä löytyy yön aikana kukkaan puhjenneita perennoja, 
tuomi tuoksuu ja pihasyreeni sekä pihlaja avaavat nuppunsa ihan kohta. 
Marjapensaat ovat täynnä kukintoja, mehiläiset surisevat niissä.
Ojanpientareilla, mäkien notkelmissa ja peltoaukeilla niittykukat ovat aloittaneet kukintansa.
Käki kukkuu onnellisia vuosia ja taivaanvuohi määkii lähimetsän takamailla.
Kun katselen ja kuulostelen kaikkea tätä kauneutta, 
sydämessäni liikahtaa jotakin äärettömän herkkää.

Kesä on tullut.
💛💚💛


Tänä aamuna huomasin raparperien kasvattaneen lämmöstä intoutuneina 
varsiaan niin paljon, että piti kerätä kesän ensimmäinen sato talteen.
 Niitä siinä maasta ylös nyhtäessäni puhelin ääneen, josko leivottaisi raparperipiirakkaa. 
Eipä tarvinnut enempää houkutella, kun tyttäreni päättivät ryhtyä tuumasta toimeen. 
Saatiin päiväkahville tuoretta ja makoisaa raparperipiirakkaa, jota maistelimme jäätelön kera vaahteran katveeseen katetun pöydän ääressä.

Piiraasta tuli niin hyvää, että taidan tallettaa ohjeen tännekin blogiin itselleni muistiin
ja teille kaikille inspiraatioksi ja iloksi. 
💜💜


Raparperipiirakka

3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 dl voisulaa
1 1/2 dl maitoa tai kermaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 litra raparperia

Kuorrutus:

3 dl kermaa tai maitoa
1 1/2 dl sokeria
3 rkl voita
2 rkl perunajauhoja

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää kerma/ maito.
Sekoita kuivat aineet taikinaan. Lisää lopuksi voisula.
Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele pinnalle raparperipalat.

Sekoita kuorrutuksen aineet kattilassa ja sakeuta. Älä keitä!
Kaada kuorrutus raparperien päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.
Tarjoile sellaisenaan tai jäätelön kera.



Kesätuulen lempeitä lauluja juuri Sinulle!
💚💚💚

-Kaaru-

lauantai 27. toukokuuta 2017

Pikkupojan nurkkauksen uusi matto



Pienen poikasemme nurkkaus on ollut vailla mattoa jo kauan. Tila on pieni, joten kysymykseen eivät ole tulleet suuret matot, vaikka monia kauniita sellaisia on vastaan tullutkin. 
Niinpä ilahduin valtavasti, kun sain kevättalvella kauniita käsintehtyjä mattoja valmistavalta Sukhimatoilta yhteydenoton, jossa he ehdottivat blogiyhteistyötä.

 Aivan erityisesti ihastuin Sukhimattojen ideologiaan, joka on ihanan lämminhenkinen: 
"Toivomme pystyvämme tarjoamaan vaihtoehdon massatuotannolle eli valmistamaan kauniita mattoja, jotka tulevat suoraan käsityöläisiltä ja joille puolestaan tarjoamme mahdollisuuden työskennellä kotona joustavasti muun elinkeinon ohella." 

Sukhimatot ovat oikeita hyvänmielen mattoja!  


Sukhimattojen valikoimaa selatessani ihastuin kahteen erilaiseen mattotyyppiin, marokkolaisiin Beni Ouarain- mattoihin sekä nepalilaisiin huopapallomattoihin. Molemmat ovat vaaleita, pehmeitä ja kauniita. Juuri sellaisia, jotka sopivat skandinaaviseen tyyliin paremmin kuin hyvin.

Olin jo aiemmin etsinyt tähän nurkkaukseen pyöreää mattoa, joten kun näin suloiset, yksittäisistä huopapalloista kootut matot Sukhimattojen valikoimassa, valintani oli sillä selvä: juuri tuollainen sopisi pikkupojan sängyn ja pöydän väliin jäävään tilaan ja toisi sekä pyöreällä muodollaan että villan pehmeydellään tilaan omaa ihanaa tunnelmaansa ja lämpöä jalkojen alle.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin kauniin harmaaseen Aspru-mattoon,
sillä ajattelin sen sopivan hyvin nurkkauksen värimaailmaan.
Niinpä matto laitettiin tilaukseen ja minä jäin odottelemaan mattoa saapuvaksi. 
Mattoa odotellessani tutustuin Sukhimattojen sivuihin ja ideologiaan lähemmin ja kirjoittelin siitä innostuneena yhteistyöpostaukseni asian tiimoilta. :)



Kun sitten sain sähköpostiini vahvistuksen, että matto on saatu valmiiksi ja lähetetty kaukaa Nepalista kohti koti-Suomea, samaisessa sähköpostissa oli tervehdys myös maton valmistajalta, naiselta nimeltä Rita Sharma. Mukana oli myös hänen hymyilevä kuvansa. 
Miten sydäntälämmittävää olikaan saada tietää, kuka maton on juuri meille ilolla ja ammattitaidolla valmistanut!


Täytyy kyllä sanoa, että nyt kun matto on ehtinyt olla jo jonkin aikaa käytössä, se vastaa odotuksiani aivan täydellisesti. Pysyy liukkaallakin lattialla ihmeen hyvin paikoillaan, on yllättävän kevyt, vaikka villaa onkin, helppo puhdistaa ja mikä ihaninta, on aivan ihastuttavan pehmeä jalkojen alla.
Matto sopii paikalleen paremmin kuin hyvin. Siihen tykästyi myös sen jokapäiväinen käyttäjä, pieni poikasemme, jonka söpö hyppivä pupunen pääsi näiden kuvien päätähdeksi.
💙



Jos kiinnostuit matoista enemmän, käyhän tutustumassa Sukhimattoihin heidän sivuillaan. 
Matot tilataan suoraa tekijältä, eikä varastoja tai ylimääräisiä välikäsiä tarvita. Näin saadaan alusta loppuun saakka käsityönä valmistetuille matoille hintakin ystävällisemmäksi ostajalle.

Suuret kiitokset vielä Sukhimatoille inspiroivasta ja ihanasta yhteistyöstä sekä Ritalle taidokkaasti tehdystä matosta!

-Kaaru-

-Yhteistyössä Sukhimatot-


lauantai 13. toukokuuta 2017

Ajatuksia onnellisuudesta


Koleat kevätpäivät ovat seuranneet toisiaan.
Kevät ei tänä vuonna kiirehdi.
Silti kaikki valmistuu ajallaan.
Kiirehtimättä. 
Kuten nuo pienet puutarhan sulostuttajat:
idän sinililjat, helmililjat, narsissit, krookukset ja kohta tulppaanitkin.
Sieltä ne työntyvät ylös maasta kylmää keliä uhmaten.
Eivät kavahda lumisateisia päiviä, 
koleaa tuulta eikä pakkasöitä, 
kuten me ihmiset.
Vaan avaavat nuppusiaan yksi toisensa perään elämän voimaan luottaen ja 
levittäytyvät sinisenä, keltaisena ja valkoisena mattona pitkin pihaa ja kukkapenkkejä.
Tuovat tullessaan ilon ja toivon kevään lämmöstä.
💛


Viimeaikoina olen pohtinut onnellisuutta.
Joskus onnen löytymiseen tarvitaan enemmän ponnisteluja, joskus riittää vähemmän.
Aina matka ei kulje omien suunnitelmien mukaan.
Tie saattaa olla mutkainen ja kuoppainen. 
Mäennyppylän takaa avautuu odottamaton maisema.
Aurinkokin vetäytyy pilveen.
Elämän varjoissa värit himmenevät.
Sumu estää näkemästä kauas.
 Silloin onnea täytyy etsiä läheltä.

 
Onni löytyy, vaikka taivas olisi pilvessä ja pilvet itkisivät elämän murheita.
Onneen ei loppujen lopuksi tarvita kovin suuria asioita.
Onni rakentuu pienistä palasista.

Joskus onneen riittää se, kun istuu sinitaivaan alla hetken ja
katselee kumpupilvien lipumista taivaankannella.
Joskus onni löytyy omasta puutarhasta:
kukista, linnuista, mullan tuoksusta.
Joskus onneen riittää tuulen hiljainen kuiske.
Ja kaikki on taas hyvin.


Minä löysin pienen onnenhippusen tästä kauniista, vanhasta kupista, 
joka tarttui mukaan kirpputorikierrokselta.
Pienestä, somasta kupista olen hörppinyt maitokahvia ja pohtinut elämää.
Ajatella, kahvia!
Minä, jonka ei koskaan pitänyt oppia juomaan tuota nautintojen juomaa.
Tuskinpa minä sen ylimmäksi ystäväksi koskaan tulen,
mutta tuollaisena pienenä tilkkana,
 pienestä posliinikupista juotuna, se on ihan hyvää. 




 Kupin takana vilahtaa valkoinen, pitkulainen tyyny.
Iltojen valoisuus on saanut aikaan sen, että kotiin tekee mieli laitella kesäisempiä juttuja. Niinpä, kun kevään kiireet hetkeksi hellittivät, päätin harrastaa ompeluterapiaa. Sain ommeltua muutamia uusia tyynynpäällisiä.
Valkoinen, pellavainen on yksi niistä.
Tykästyin.
Tuli hyvä mieli onnistumisesta.


Huomenna on äitienpäivä.
Kaikille äideille ja mummoille, jo oleville ja tuleville,
haluan toivottaa onnellista juhlapäivää!

Toivotaan, että kevätaurinko alkaa viimein lämmittää ja tuo kesän tullessaan.
💛

Lauantai-illan lempeyttä kaikille blogini lukijoille!

-Kaaru-

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäistunnelmia




Meillä oli levollinen pääsiäinen.
Keväinen juhla katkaisi sopivasti arjen ja antoi mahdollisuuden vain olla ja hengähtää hetken.

Pitkästä aikaa miehellenikin sattui pääsiäisen ajalle kaksi vapaapäivää. 
Iloitsin siitä, että saimme viettää pyhät yhdessä. 
Kokea pääsiäisen kauneuden koko perheen voimin,
se kun on meille niin harvinaista.




Ihana oli yhdessä valmistaa kullekin pyhäpäivälle
 hieman tavallista juhlavammat ateriat 
ja pukea koti juhla-asuun. 





Pääsiäispäiviä varten silitin pöydille valkoiset pellavaliinat ja 
katoin pöytään parhaan posliiniastiaston ja pöytähopeat.
 Kokosin pöydille maljakoihin leikkokukista kimput juhlan tuntua lisäämään.
Letitin aamuisin tyttöjen hiukset ja puimme yllemme nätit vaatteet.

Kauniiden asioiden esille laittaminen ja pukeutuminen joskus vähän juhlavammin tuo kiireisen elämänvaiheen keskelle valtavasti iloa ja voimaa.
Kaikki sellainen korostaa itselleni juhlavuutta ja erottaa pyhän arjesta.





Pääsiäisenä pysähdyimme monenlaisten iloa tuottavien asioiden äärelle. 
Nautimme päivien kiireettömyydestä ja yhdessäolosta.

Koleasta säästä huolimatta aurinko houkutteli ulkoilemaan. 
Kuuntelemaan ja katselemaan läheltä kevään etenemistä. 
Pikkulintujen laulussa soi aurinkopäivien ja kevään iloinen sävel. 
Vesi solisi puroissa, jotka juoksivat kohti rannoiltaan vapautunutta järveä. 
Vapaan veden suloinen liplatus kertoi talven vallan taittumisesta. 
Kevät soi kaikkialla - tuntui, että minussakin!
💛




Pääsiäisestä uuden elämän odotus viimeistään alkaa. 
Aurinko lämmittää ja sulattaa kylmänkohmeista maata. 
Roudan alta nousee vihreää - elämän ja ilon väriä. 
Toivo tulevasta elää vahvana ja
kantaa kiireisen ajanjakson yli.

Huomenna palaamme, kukin tahoillamme, arkisten askareiden pariin. 
Toivottavasti huhtikuinen aurinko ja heräävä luonto antavat voimaa juuri sinulle, 
joka täällä piipahdat.

Auringonvaloa ja kevään kauneutta jokaiselle!
💛

-Kaaru-